Miten talvella voi nukkua ulkona?

In this article winter trekking is discussed. The famous Birgit nature trail of 50 km also passes through Höytämö and this is a story about sleeping outside along the trail in the winter.

Okei. Tämä sivustohan ei ole mikään retkeilyblogi, mutta koska lukijoiden inspiroiminen nauttimaan ympäristöstään kuuluu suunnitelmiini, haluan saattaa kunnialla loppuun tämän viikonlopun retkeilyteeman Höytämössä. Sunnuntaina 17.3. Aamulehden juttu otsikolla ”Luonto parantaa” kertoo luonnon positiivisista vaikutuksista ihmiseen. Kannattaa lukaista artikkeli,  sillä luonnossa kulkeminen on ekoterapiaa.

Lähdössä viime vuonna Lappiin. Alussa pärjää vähemmällä, mutta helposti kun antaa pikkusormen se...

Lähdössä viime vuonna Lappiin. Alussa pärjää vähemmällä, mutta helposti kun antaa pikkusormen se…

Olen tainnut jo mainitakin, että aiemmalla työurallani olen toiminut aluksi eräoppaana ja lopulta vastaavana vetäjänä täyden palvelun Basecamp Oulanka retkeily-yrityksessä. Olin mukana kehittämässä yrityksen nykymuotoisen konseptin peruspilareita ja -tuotteita pro-gradu -tutkimustani hyödyntäen (aiheena elämysten tuottaminen). Käykää ihmeessä tutustumassa Basecampiin mikäli vierailette joskus Rukalla tai päädytte vaeltamaan pitkin Kuusamon Karhunkierrosta.

Tämän päivän jutun teemana on esitellä hiomani talvivaelluksen viisi peruspilaria/-periaatetta. Pilareiden pohjalla piilee seuraavanlainen ideologia:

”Kun ei liikaa väsytä, jaksaa tehdä enemmän asioita mukavuuden eteen.”

Edellisessä lauseessa kiteytyy ”yön yli -retken” perusajatus: Jos retkeilijä saa tarpeeksi laadukasta unta palloon, hän jaksaa pitkin päivää tehdä niitä asioita, joita vaaditaan lämpimänä ja kuivana pysymiseen. Väsymyksen iskettyä alkaa helposti lepsuilu, minkä johdosta mukavuus ja usein myös henkinen ilmapiiri laskevat kuin lehmänhäntä. Hyvin nukutun yön jälkeen on enemmän energiaa nähdä vaivaa pienten ja joskus ärsyttävienkin puutteiden eteen. Eksyminen ei tunnu aivan niin raivostuttavalta kun nukkumatti on ollut edellisenä yönä armollinen. Tämän perusideologian pohjalta kolme viidestä peruspilarista liittyykin nimenomaan hyviin nukkumisolosuhteisiin.

Viisi talvivaelluksen peruspilaria à la Altti:

  1. Majoitusrakenne
  2. Makuualusta
  3. Makuupussi
  4. Ravinto ja juoma
  5. Kuivana pysyminen

Tässä jutussa en siis käsittele liiemmin esimerkiksi sitä, millä välineillä retkeilijä kulkee etenee. Pienellä googlauksella saa hyvin selville senhetkiset sää- ja maasto- olosuhteet, joiden perusteella oman etenemisvälineistön ja matkan reitin voi päättää. Mikäli vasta aloittelee uraa talvivaeltajana, kannattaa ensin pitää tavoitteet realistisen kokoisina ja lisätä matkan pituutta ja vaativuutta sitä mukaa kun kokemusta kertyy. Esittelen vain esimerkinomaisesti artikkelin lopussa meidän käyttämämme sukset, sauvat, ahkiot ja lumikengät.

1. Majoitusrakenne

Lumiluolaa eli quinzee:tä kaivamassa

Lumiluolaa eli quinzee:tä kaivamassa

Perusvaihtoehtoja yöpaikaksi talvivaelluksella on neljä: 1.) autiotupa/laavu tai muu yleensä puinen rakennelma 2.) teltta tai muu kankaasta tehty suojarakenne 3.) lumiluola tai muu lumesta tai jäästä rakennettu suoja 4.) pelkkä suojapussi, eli nukkuminen tapahtuu käytännössä taivasalla.

Tämä ensimmäinen peruspilari liittyy pitkälti siihen, että talviretkeilijän pitää miettiä hieman etukäteen, missä aikoo nukkua ne äärimmäisen tärkeät laadukkaat yöunet. Mikäli reitille sopii kaminalla lämmitettävä autiotupa jokaiselle yölle, voi makuupussin pakkasensietokyvystä varmasti tinkiä. Mikäli taas haluaa olla vapaa kaikista

Näin kotoisa on luomiluola valmiina.

Näin kotoisa on luomiluola valmiina.

ennakkosuunnitelmista ja nukkua missä milloinkin, on vaatimustaso varusteille huomattavasti korkeampi. Tämä vapausnäkökulma voi antaa myös turvallisuudentunnetta, sillä tällöin varusteet ovat ainakin kunnossa jos syystä tai toisesta retken olosuhteet muuttuvat (esim. lumimyrsky) niin, että alkuperäistä matkasuunnitelmaa on pakko muuttaa. Esittelen tässä muutaman unipaketin, joka toimii pohjana jokaiselle, joka suunnittelee nukkuvansa talvella ulkona. Lisätietoja kolmesta tyylistä:

EHDOTUS A: Talviteltta esim. Hilleberg tai Mountain Hardwear.
Meillä Miskan kanssa on kokemuksia muun muassa Hilleberg Nammatj:sta, Nallosta sekä Fjällräven Akka:sta ja MSR Dragontail:sta. Hyvät teltat ovat kalliita, mutta kestävät ihmiselämän.

EHDOTUS B: Opettele tekemään lumiluola eli quinzee.
Itse osaan tehdä tällaisellä tyylillä: ohje ja ohje

Miskan ja minun lumiluola Norjassa toissavuonna.

Miskan ja minun lumiluola Norjassa toissavuonna.

Quinzee:n tekemisessä menee aikaa useampi tunti. Kun on lapioinut lumet kasalle, kestää lumikasan kovettuminen muutaman tunnin, jonka jälkeen pääsee kaivamaan. Siilimäiset kepit lumikasassa ovat sitä varten, että niiden avulla kontrolloidaan katon paksuutta. Kun kepin toinen pää tulee näkyviin lumikasan sisältä, on lumikerros sopivan paksuinen (n. 30-40 cm). Kuvassa Miskan ja minun esimerkki Norjan vaellukselta.

Testattu mutta ei ehdotus: Makuupussille kova suojakuori.
Testasimme ensimmäistä kertaa Yhdysvaltain armeijan Gore-Tex päällyspusseja. Halusimme kokeilla ensinnäkin miltä tuntuu nukahtaa kirkkaan tähtitaivaan alla ja toisekseen sen, miten tällainen ”hard-shell” eli makuupussin kuorikangas toimii. Periaate on tuttu kerrospukeutumisesta.

Miska heräilee aamulla taivasalla nukutun yön jälkeen. Gore-Tex pussi testissä.

Miska heräilee Sääksjärven Perimmäisellä taivasalla nukutun yön jälkeen. Gore-Tex pussi testissä.

Ajatuksia kokeilustamme: Teoriassa kerrosperiaate on ihan toimiva, mutta kuten Gore-Tex takeissa, pinta ei tosiasiassa hengitä kunnolla (eli vähänkin kun alkaa liikkua enemmän, hikeä pukkaa ja kunnolla) eikä se hengitä siis sen enempää myöskään makuupussien päällä. Tästä seurauksena yön aikana kosteutta kertyi pussin sisällä ihon päälle tavanomaista enemmän. Niinpä ilma pussin sisällä tuntui kosteahkolta. Ei siinä määrin, että olisi tullut kovin kylmä, mutta siinä määrin kyllä, että makuupussia piti oikein kunnolla kuivatella aamulla kevätauringossa. Kokemuksena minä antaisin tälle kolme tähteä viidestä, eli yhden yön juttuna tai erikoisena kokemuksena ihan kiva, mutta en voi suositella Gore-Tex suojapussia vakiokalustoon.

2. Makuualusta

Makuupussissa nukkuessa ilma toimii merkittävänä eristyksenä joka suuntaan paitsi alaspäin, sillä vartalo lyttää alla olevan eristysmateriaalin. Tästä syystä muuten hyvät nukkumavarusteet eivät pidä lämpimänä ilman kunnon patjaa. Perinteinen vanhanajan tapahan on ollut ottaa talvella mukaan kaksi tai kolme solumuovipatjaa. Ne toimivat varmasti kohtuullisesti, mutta mikäli haluaa säästää tilaa ja toivoo vähän lisää mukavuutta (muista: mitä paremmat unet, sitä paremmin energiaa), kannattaa harkita seuraavaa ratkaisua:

EHDOTUS: Avaruuslakana (aluminoitu eristepatja) + Exped tai Therm-a-rest merkkinen ilmatäytteinen patja. Miskalla on Exped ja minulla Therm-a-rest. Molemmat ovat siis ilmatäytteisiä ja niitä voi käydä ihmettelemässä esimerkiksi Tampereen Kalevan Prismassa. Patja on melko hintava, mutta avaruuslakanan saa kympillä. Enkä voi sanoa, että olisi kylmyys vaivannut maastapäin.

3. Makuupussi

Talvimakuupusseista esitetään monia mielipiteitä ja käydään useita keskusteluja Internetissä. Itse edustan koulukuntaa, joka ajattelee, ettei yhdellä ainoalla pussilla pärjää talviretkellä. Tämä siksi, että jos vaikka omistaa valtavan untuvapussin, jolla pärjää 30 asteen pakkasessa, niin mitäs sitten kun matkalla lämpötila yllättäen nouseekin lähelle nollaa? Sama temppu kuin kesällä ei onnistu, eli että pitäisi makuupussia pelkkänä peittona. Alla on kuitenkin jäinen maa ja lämpötila sentään nollassa. Toisaalta jos taas ostaa 12 pakkasasteeseen sopivan pussin ja käy kuten meillä tällä viikolla: yöllä pakkasta on lähelle kaksikymmentä astetta? Ei hyvä sekään.

Ehdottaisinkin, että talvivaeltaja voisi hankkia perushyvän kuitupussin ja ottaa vaellukselle mukaan lisäksi sisäpussin, joka vastaa suunnilleen odotettavissa olevaa matkakeliä. Sisäpusseina käytetään mm. silkki-, fleece- sekä untuvapusseja. Untuvapussi on hyvä todella koviin pakkasiin, sillä se hengittää kivasti mahtavalla lämpöarvolla, on kevyt ja mahtuu erittäin pieneen tilaan. Päällipussina itse käytän armeijahenkistä Carinthiaa, sillä siinä on kestävä vetoketju, kipinäsuoja ja muutenkin se on luotu ”kovaan käytöön kovalla kuorella”.

EHDOTUS: Carinthia Army-Sa peruspussiksi + Cocoon Mummyliner (max -20) tai Haglöfs Goga 1s (max -35) riippuen pakkasesta

4. Ravinto ja juoma

Myös talvivaelluksella on tärkeää muistaa juoda paljon koska hiki virtaa samalla tavalla vaatteiden alla kuin kesällä päällä. Energiaa ja nestettä elimistö kuluttaa paljon pitääkseen kropan lämpimänä. Vettä pitäisi siis olla koko ajan tarjolla. Meillä juoma kulkee tyypillisesti ahkion kärjessä, jolloin sitä ei tarvitse erikseen kantaa. Jokaisen leiriytymisen yhteydessä keitämme aina lumesta lisää vettä matkaan. (Vinkki: sulattaminen nopeutuu, jos kattilassa on valmiiksi vähän vettä pohjalla.)

Näppärä tapa olisi opetella itse kuivattamaan ruokaa: lihaa, hedelmiä ja oikeastaan mitä vaan. Jos ei jaksa itse perehtyä kuivattamisen saloihin, monet valmiit kaupan retkiruoat ovat yllättävän hyviä. Testasimme kolmea tuotetta, joista arvio alla. Valmiissa retkipusseissa on myös etunsa; koska ruoat suositellaan valmistettavaksi niiden myyntipakkauksissa (eli kuuma vesi kaadetaan pussiin ja annetaan hautua), astioiden pesun tarve vähenee, mikä taas on kätevää kun muutenkin kattiloita tarvitaan jo juoma- sekä tiskiveden lämmittämiseen.

Makkarat ja sixpäkit olutta ovat jo menneen talven lumia talvivaelluksen saralla. Toki pitkällä reissulla on mukava palkita itsensä jemmasta löytyvällä herkulla – myönnetään. Tiedän miltä tuntuu päästä kaukaiselle autiotuvalle kolmen päivän rähjäämisen jälkeen, sytyttää kamina, avata yksi Lapin Kulta ja haukata sinappihuntuista Wilhelm-makkaraa… Mutta totuus on, että näiden herkkujen paino-hyötysuhde on valitettavan huono. Ylimääräisen painolastin vetäminen tai kantaminen talvella kun muutenkin tavaraa riittää, ei ole välttämättä vaivansa arvoista.

Nykypäivänä retkeilijällä on yleensä mukana kaasukeitin. Niitä on tarjolla useita hyviä malleja. Meillä on Miskan kanssa molemmilla hieman erimalliset Primus -keittimet, joihin olemme oikein tyytyväisiä. Tässä mallivideo, kuinka sellainen toimii.

CC musiikki: ”Come down” by Eivissa Salinas

Ruoka-arvio:

A) Reiter kanarisotto: Oikein hyvä risotto. Kaupasta saa kahden kokoisia Reiter ruokapusseja. Isompi pussi riittää hyvin kahdelle aikuiselle miehelle varsinkin jos kyytipoikana ruisleipää.
B) Reiter lihapullat ja muusi: Miskan suosikki. Oikein maukasta tai sanoisiko jopa herkullista, mutta pitää muistaa sekoittaa vesi perunajauheeseen perusteellisesti tai muuten perunamuusi on ”juustoraastemaista”.
C) MX3 pasta bolognese: Altin suosikki. Jotenkin tämä(kin) on todella näppärä keksintö. Ensin keitetään vesi ja se kaadetaan pussiin. Sitten voi 10 minuuttia puuhata omiaan, avata pussin ja nauttia herkullista pasta bolognesea. Tässäkin on pitänyt olla useampi makutuomari kehittelemässä reseptiä. Vaikea keksiä mitään vikaa.
D) Mountain House tikkakasviksia riisillä: Pussin sisällä oli vielä lisächilipussi, jos annoksesta ei muuten löydy tarpeeksi potkua. No meidän ei todellakaan tarvinnut chiliä lisätä – tämä oli oikein sopivan makuista. Retkikasvisruokaahan oli pakko testata, sillä ennakkoluulot iskivät kaupassa; voiko tämä olla hyvää? Voi se ja olimme yllättyneitä, että Mountain house on oikeasti täysin sopiva retkiruoka kasvisruokaa haluavalle.
Aamulla valmispuurot ovat mainioita. Tämän lisäksi retkelle voi ottaa ruisleipää ja vaikka vähän valmiiksi viipaloitua juustoa. Naposteltavaksi lisäenergiaksi sopivat rusinat, pähkinät, suklaa ja kuivat hedelmät.

Jos en vielä maininnut sitä, että Kalevan Prisman retkeilyosasto on mielettömän hieno, niin sanottakoon se vielä kerran: Kalevan Prisman retkiosaston edessä moni partiokauppa kalpenee. Yllä arvioidut retkiruoat löytyvät kaikki sieltä ja enemmänkin.

Termospullo on siitä hyvä olla mukana, että jos sen täyttää kuumalla vedellä illalla, niin vesi ei ole jäätynyt vielä aamullakaan. Muutenkin termarissa vesi pysyy sulana pidempään.

5. Kuivana pysyminen

Pääsääntönä kuivana pysymisen suhteen voisi pitää sitä, että talvella pitää olla mukana kahdet vermeet. Ne joita pidetään liikkeessä ja ne joita pidetään leirissä. Liikkeessä on hyvä olla kevyitä vaatteita vaikka sitten muutama kerros. Pysähdyttäessä lyhyeksi aikaa, kaivan usein ahkiosta vain paksun untuvatakin niskan päälle. Takki on aina helposti pakattu käden ulottuville.

Kannattaa aina käyttää tilaisuus kuivata märkiä varusteita.

Kannattaa aina käyttää tilaisuus kuivata märkiä varusteita.

Kun taas kunnolla leiriydytään, annan ensin jälkihien puskea jonkin aikaa ja sykkeen tasaantua. Sitten vaihdan vaatteet kauttaaltaan, eli päälle taukoaluskerrasto, fleecehousut ja paita/villapaita, kuivat villasukat ihoa vasten, karvalakki päähän ja viimeisenä untuvatakki päälle. Näin olen kuiva ja topattu kuivilla lämpimillä vaatteilla. Olo on miellyttävä. Missään nimessä ei saa laittaa mitään tennissukkia tai muita tekoaineisia perussukkia jalan ihoa vasten. Ne kastuvat saman tien (3 min) ja varpaat ovat umpijäässä. Ne oikeat villasukat… Minulla on myös erikseen yleensä mukana kunnon lämpökintaat leiriolosuhteisiin. Mikäli leiriytyminen vaatii fyysisiä ponnisteluja, teen ne ensin ja vaihdan vasta sitten kuivaa päälle.

Isoimmat märät vaatteet saa hyvin kuivattua leiritulella ja pienemmät makuupussin sisällä nukkuessa. Jälkimmäisen tavan kanssa ei kannata ahnehtia. Aluskerraston housut tai paidan saa näin kuivattua, mutta koko vaatevarastoa ei unikaveriksi kannata ottaa.

Kannattaa aina miettiä askel tai pari eteenpäin: ”samalla kun istun tässä nuotiolla, onko jotain mitä voisin kuivatella?” Jos aamulla sataa voimakkaasti lunta, voisiko makuupussin kuivattaa/tuulettaa myöhemmin päivällä paremmin, sillä se pitää joka tapauksessa tuulettaa joka päivä. Jokainen mahdollisuus on tsäänssi (chance), kuten eräs kuuluisa mäkihyppääjä on todennut.

Meitä on monenlaisia retkeilijöitä ja mikäs onkaan sen mukavampaa. Minulle saa laittaa kysymyksiä ja kommentteja liittyen tähän juttuun tai muuten retkeilyyn. Lähdenpä jopa oppaaksi, jos on vajausta vetäjistä. Ei muuta kuin reippaasti testaamaan omia rajoja ja opettelemaan uutta, sillä uuden oppiminen on elämyksistä se kaikkein suurin!

Altin oleelliset varusteet mukana Birgitan polulla kuluneella viikolla:
Sukset: Madshus Annum eräsuksi
Siteet: X-trace retkiside
Sauvat: Karhu Eagle Snow
Lumikengät: Tubbs Venture
Ahkio: Savotta Paljakka
Keitin: Primus Omnifuel

Makuualusta: Therm-a-rest Prolite
Makuupussi: Carinthia military-SA
Makuupussin päällisuoja: Woodland gore-tex

 

This entry was posted in Harrastukset ja ulkoilu and tagged , , , , . Bookmark the permalink.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *