Birgitan polku Höytämössä

During this weekend Birgit nature trail in Höytämö is under discussion. In this article the focus is in how to move efficiantly in the winter and what has to be taken into account when in cold circumstances.

Kuten monet varmasti tietävät, Birgitan polku on oiva esimerkki kansalaisten aktiivisesta yhteistyöstä ja päättäväisyydestä 1990-luvulla. Itse en ollut viemässä asiaa aikanaan eteenpäin, mutta haluan ilmaista suuren kiitoksen kaikille niille, jotka olivat suunnittelemassa ja toteuttamassa Birgitan polkua kirjaimellisesti sen alkumetreillä. Polku on antanut minulle, perheelleni ja ystävilleni monia upeita luontokokemuksia.

br_hiiihto_iso

Kuluneella viikolla seikkailin jälleen kerran Birgitan polun maisemissa. Olimme lankoni Miskan kanssa kolmen päivän ja kahden yön talvivaelluksella polun pohjoisosissa keskittyen erityisesti Höytämön lähialueen metsiin. Olen jakanut tämän artikkelin viiteen teemaan, joita käsittelen paikallisena asukkaana ja Birgitan polun suurkuluttajana. Toivottavasti tämä juttu toimii inspiraationa kokeilemaan uutta Birgitan polulla sekä tuo mahdollisesti lisäarvoa seuraavalle metsäretkelle tai nostaa entisestään arvostusta tätä Lempäälän ylpeydenaihetta kohtaan.


Näytä Birgitan polun pohjoispää suuremmalla kartalla

Yleisellä tasolla retkeilystä voisin mainita sen verran, että mitä lyhyempi matka ja aika on taitettavana sitä vähemmän varusteilla on merkitystä. Matkan pituuden kasvaessa seikkailijan varusteiden merkitys kasvaa merkittävästi ja talvella yksikin yö metsässä muuttaa retken luonnetta merkittävästi; tavaroiden määrä ja niiden tarvitsema tila kasvaa moninkertaiseksi. Esittelen huomenna mukana reissussa olleita varusteitamme tarkemmin. Sen sijaan nyt keskityn Birgitan polkuun kokemuksena.

Reitillä eteneminen

Suurin osa Birgitan polun käyttäjistä varmasti etenee jalkapatikalla. Tämä onkin mahdollista ympäri vuoden, sillä paikallisia lempääläläisiä kulkijoita riittää reitin joka osassa ja näin polku ei pääse missään hukkumaan lumeen. Olipa joku ajanut reitillä näin talvella polkupyörälläkin. Renkaan jäljen paksuudesta päätellen varmasti ”fat-bikella”.

Saapumassa Höytämöjärven Mustalahteen Kuljun suunnasta

Saapumassa Höytämöjärven Mustalahteen Kuljun suunnasta

 

Koska kävely (ja polkupyöräilykin ilmeisesti) reitillä onnistuu, halusimme testata muita vaihtoehtoisia tapoja edetä. Meillä oli mukana vaellussukset sekä lumikengät, joita vaihtelimme riippuen missä kohtaa milloinkin kuljimme. Vaikka Birgitan polun eKartassa Ammejärven alue on merkitty vaikeana reittinä, ei se ainakaan suksilla siltä tuntunut. Neljäkymmentä ja jopa viisikymmentä senttimetriä paksu lumi oli tasoittanut maastoa niin, että hiihtäminen sujui vaivattomasti. Jyrkissä alamäissä laskimme mäkeä viistosti alas, jolloin jyrkkyyskulma pieneni ja vauhti pysyi kurissa. Merkitty reitti oli koko matkalla niin leveä, että vaihtelimme kulkuamme polun ja umpihangen välillä jatkuvasti. Kummallakin suksi kuljetti mainiosti eteenpäin.

Lumikengät sen sijaan eivät sovellu polulle. Ne ovat sen verran leveät, että valmiilla kulkuväylällä kävely ei ole miellyttävää. Lumikengät hakkaavat toisiaan vasten ja asettuvat huonosti polun ja sen reunan väliin. Toisaalta jos edessä on valmiiksi tampattu kovapohjainen polku, miksi joku haluaisi käyttää siinä lumikenkiä?

Musiikki: cc music ”together” by St Adam

Lumikenkien vahvuus tuli kuitenkin esiin erityisesti kiivetessä, mutta myös oikeasti vaikeissa maastoissa. Noustessa jyrkkää mäkeä lumikenkien pohjaraudat tarttuivat maahan haukkamaisella kynsiotteella ja kipuaminen helpottui merkittävästi. Risukkoisessa nuoressa taimikossa tai kovin kumpuilevassa kivikossa varsinkin pitkillä vaellussuksilla ja ahkion kanssa on vaikea edetä. Tiukat mutkat ja isot kuopat ovat kuitenkin helppoja nakkeja selvittäväksi lumikenkäilijälle.

Tauolla Hirvi-Simunan kivellä

Tauolla Hirvi-Simunan kivellä

Lehtivuoren maisemissa lumikengät täyttivät elämäntehtäväänsä huolella. Varsinkin Hirvi-Simunan ison kiven luona on mielettömän kumpuilevaa maastoa ja joissain kohtaa koivutaimikko on niin tiheää, että aluksi kokeilemamme suksien kanssa pelleily oli lähinnä ärsyttävää: ne ja ahkio jäivät kiinni tämän tästä nuoriin puunrunkoihin tai notkollaan oleviin oksiin.

Yhtenä tavoitteena halusimme vaelluksella huiputtaa kolme kukkulaa (Perimmäinen, Lehtivuori ja Korppuenvuori) ja lumikengille oli käyttöä jokaisen niistä valloittamisessa. Lumikenkiä tuli pidettyä myös tauoilla sekä luonnonvaraisissa leiripaikoissa. Lunta oli Höytämön metsissä maaliskuun puolivälissä niin paljon, että ilman lumikenkiä huseeraaminen (ruoanlaitto, majoitusvalmistelut ym.) olisi ollut hankalaa. Kokeilin hetken olla ensimmäisellä taukopaikalla ilman niitä ja jalkani upposivat jatkuvasti syvälle puuromaiseen hankeen, mikä otti voimille. Ilman lumikenkiä ja säärystimiä lumi olisi myös uinut ilkeästi nilkkoihin.

Auringonlasku Perimmäisellä

Auringonlasku Perimmäisellä

Yhteenvetona voisin todeta, että mikäli löytyy vähänkin kiinnostusta retkisuksia tai lumikenkiä kohtaan, kannattaa ne hankkia. Suksilla liukuminen ja vaivaton eteneminen lumessa ovat erinomainen elämys aina uudestaan sekä myöskin oiva rentoutumiskeino. Mikäli taas kumpujen päälle kiipeäminen ja sieltä maisemien ihailu ovat mielestäsi kivoja juttuja, kannattaa harkita lumikenkiä. Molemmilla välineillä Birgitan polusta saa irti lisää uudenlaisia elämyksiä.

Nähtävyydet

Höytämöläisiä hemmotellaan pienillä kukkuloilla. Tällä sivustolla olenkin jo esitellyt sekä Lehtivuoren (n.160 m merenpinnasta) että Kukkolanvuoren (n.150 m). Harmiksemme Vuoresvuori (193 m) on puolustusvoimien aitaama suljettu alue, joten sen valloitus piti jättää toteuttamatta. Tutkiskelin ennen reissuun lähtöämme karttojen korkeuskäyriä ja havaitsin sekä Perimmäisen että Korppuenvuoren osuvan sopivasti reitillemme. Molemmat nousevat n. 135 metrin korkeuteen merenpinnasta. Näin retkellemme muodostui pikkuhiljaa kaksi tehtävää; valloittaa kolme kukkulaa ja nauttia Höytämöjärven maisemista.

Ennalta asetettu tavoite kannatti. Kolme maankohoumaa toivat mukavan lisämausteen reitille. Seuraavaksi pieni yhteenveto kukkuloista, joista jokaisella on omat erityispiirteensä.

Perimmäinen edustaa näillä seuduilla harvinaiseksi jäänyttä vanhaa lehtomaista kuusimetsää. Se on luonteeltaan ikimetsämäinen ja sen paljas kallio on kaunis. Ymmärtääkseni Perimmäisellä asustaa myös mukava mäyrä-kanta. Mäyriä tosin emme nähneet 🙂

Altti heräilemässä Korppuenvuorella

Altti heräilemässä Korppuenvuorella

Lehtivuoren huipulla oli reittimme korkein piste ja sen päältä kaakkoiskulmasta aukeaa hieno maisema Höytämöjärvelle. Rakkaa eli kivikkoa esiintyy paljon Lehtivuoren ympärillä ja se on mielestäni harvinaisuudessaan kaunista. Ehdoton suosikkini on notkossa Hirvi-Simunan kiveltä länteen n. 200 metriä. Siellä kivet ovat kuin uima-altaassa rinta rinnan. Kesäisin käyn siellä usein koiran kanssa hyppimässä kiveltä toiselle. Talvella lumi pyöristää kivien terävät reunat ja muodostaa maastosta kummallisesti hauskan kumpuilevaa.

Korppuenvuoren erikoisuus aukeni metsähakkuun aikaansaamana. Lounasrinne on paljas puustosta ja näin sieltä näkyy pitkälle Kuljuun ja kauemmaskin. Istuin yömyöhään pimeällä rinteellä ja otin muutaman kuvan Kuljusta tuhansien tähtien alla.

Kulju tähtitaivaanalla Korppuenvuorelta katsottuna

Kulju tähtitaivaan alla Korppuenvuorelta katsottuna

Tottakai nähtävyyksistä pitää mainita erämaiset Amme- ja Kortejärvi sekä Hirvi-Simunan kivi ja rotko. Rotko sijaitsee isosta kivestä muutama sata metriä kaakkoon. Molemmat paikat ovat vierailun arvoisia. Talvisin hiihtäjistä varmasti harva lähtee kiertämään Höytämöjärveä Ruskontien kautta suunnatessaan Kirskaanniemen laavulle. Niin emme tehneet mekään, vaan laskimme Lehtivuorelta Höytämöjärven jäälle ja nautimme kirkkaasta taivaasta ja runsaasta auringonpaisteesta täysin rinnoin. Kirskaanniemen järvelle laskeva kallio näkyy kauas. Jatkoimme suksillamme edelleen Suokonlahden perälle, josta Höytämön talot ja Paununlahti näkyvät miniatyyreinä. Maiseman taustalla pönöttää vesitorni. Kaikki nämä viimeksimainitut kokemuksetkin lasken mielelläni nähtävyyksiksi.

Ammejärven leiripaikka

Ammejärven leiripaikka

Majoittuminen ja ruoanlaitto

Emme täysin orjallisesti seuranneet Birgitan polun keltaisilla nauhoilla merkittyä reittiä ja meille retkeilijöille oli tarjolla matkan varrella kolme ruoanlaittopaikkaa ja kaksi majoitusvaihtoehtoa. Ammejärvellä ja Kirskaanniemessä on asialliset, nukkumiseen soveltuvat laavut, mutta Kyynäröjärven rannassa voi lähinnä paistaa makkaraa ja keittää kahvit ellei sitten tyydy viettämään yötä pienessä halkovajassa. Meidän kahden hengen retkikuntamme tosin jätti tarjolla olevat majapaikat väliin ja nukkui keskellä metsää. Syy tähän on se, että halusimme testata yöpymisvarusteidemme pakkasen- ja lumenkestävyyttä. Ilmeisesti ainakin Ammejärven laavussa on kuitenkin mukava nukkua mikäli Internetin keskustelupalstoihin on luottaminen. Ammejärveltähän löytyy myös puu-cee ja puuvaja. Kirskaanniemi sen sijaan on aivan taukopaikkojen aatelia. Ensinnäkin maisemat Höytämöjärvelle ovat hienot, mutta tämän lisäksi vielä nuotiopaikkoja on useita ja löytyy sieltä umpinainen laavukin nukkumista varten. Mikäli mukana ei ole omaa retkikeitintä, olemassaolevat nuotiopaikat tarjoavat erittäin asialliset puitteet retkieväiden valmistamiselle jopa hieman isommallekin porukalle.

Kirskaanniemi

Kirskaanniemen leiripaikalta näkymä Höytämöjärvelle

Merkitys Höytämölle

Suuri osa meistä selkeästi hyödyntää Birgitan polun tarjoamaa luontokokemusta. Tästä on paras todiste virallisen polun leveys talvisinkin sekä kymmenien pienempien sivupolkujen verkosto. Ennen muuttoani Höytämöön en osannut kuvitellakaan kuinka paljon näissä maisemissa tulee vietettyä aikaa joka viikko. Työkiireiden ja muun arjen stressin keskellä metsässä tallustaminen rentouttaa ja rauhoittaa. Itse lähteminen on helppoa, sillä metsäalueet alkavat käytännössä niin minun kuin jokaisen muunkin höytämöläisen takapihalta. En osaa sanoa kaipaako Birgitan polku lisää käyttäjiä tai mitä lisääntynyt retkeilijämäärä voisi tarkoittaa Höytämölle. Kuitenkin olen huomannut, ettei polkua ainakaan kovin kummoisesti mainosteta Sääksjärven sen enempää kuin Höytämönkään katukuvassa. Tottakai pienet plakaatit on pystytetty Siwan pihaan ja polkujen lähtöpisteisiin, mutta enemmänkin asiasta voisi riemuita.

Tunnelmia matkalta

Täällä pohjoispäässä Birgitan polku on välillä melkoisen urbaani. Sääksjärven talojen ja teollisuuden (erinäiset tornit näkyvät yllättävän kauas) ohituksen lisäksi reitti ylittää sekä ison rautatien että moottoritien. Yleistä lentoliikennettä laskeutuu Sääksjärven suunnasta Pirkkalan lentokentälle höystettynä muutamalla armeijan Hornetilla. Äänisaaste on siis varsinkin Sääksjärven länsipuolella lähes jatkuva. Täyttä hiljaisuutta ei saa kokea. Äänet eivät kuitenkaan yllä häiriöksi asti. Toisaalta kontrasti kaupungin ja metsän välillä on merkittävä: Ruskontieltä kun astuu puiden piiloon Lehtivuoren juurella, moottori- ja rautatiet unohtuvat. Kiemurteleva polku valtavien mäntyjen alla rauhoittaa mielen hetkessä.

This entry was posted in Harrastukset ja ulkoilu and tagged , , , , , . Bookmark the permalink.

7 Responses to Birgitan polku Höytämössä

  1. Tanja Jokinen says:

    Birgitan polku on aivan mahtava. Siellä on tullut seikkailtua niin omien lasten kuin hoitolastenkin kanssa monen monta kertaa. Simunan luola on valloitettu ja Kirskaanniemessä on vietetty hoitolastenkin kanssa kokonainen retkipäivä nukkuen päiväunet laavussa, rakentaen kaarnaveneitä ym….mukavaa. Maisemathan ovat reitillä aivan mahtavia.

  2. Jorma Huttunen says:

    Mahtavaa pojat! Ja vielä Altille erikoismaininta aktiivisuudesta ja energiasta, millä Höytämö tulee tutuksi. Hienoja juttuja ja kokemuksia!

    Retkeläisten appi ja isi

    • Altti says:

      Thanks. Menee tuo 10 000 sivuvierailun raja rikki tässä ihan pian… tilausta näköjään on!

  3. Jari says:

    Loistavia tekstejä sulla! Itse olen hourahtanut Höytämönjärven ja Birgitan Polun pauloihin pikkuhiljaa parin vuoden ajan, syvemmälle ja syvemmälle, tänne muuttoni jälkeen.

  4. Anni says:

    Mää niin rakastan seurata näitä sun seikkailujas veliseni!

  5. Jenni says:

    Ihania tuttuja maisemia. Lapsuuden viettänyt Höytämön metsissä. Kun kotoa muutin, Jäin kaipaamaan sitä että metsään pääsi niin helposti. Hirviäkin näki aina sillon tällön. Ja öinen tähti taivas loisti upeana.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *