Meillä on oma vesitorni!

There is a water tower in Höytämö in full use and hoytamo.com had the chance to visit up high and take pictures.

torni

Tornin juurella taiteellisia näkemyksiä erilaisista aihealueista

Oletko koskaan miettinyt, millainen Höytämön vesitorni on sisältä? Entä sitä millaiset näkymät torni tarjoaa? Minä olen pohdiskellut tällaisia asioita jo pitkään ja tämän projektin puitteissa sain hyvän tekosyyn käydä tornissa ja kertoa havainnoistani myös teille.

ma_pie_7

Kannattaa kerralla ottaa kaikki huoltotarvikkeet mukaan ylös, koska jos jotain unohtuu alas…

Sisäänkäynti vesitorniin tapahtuu pienen oven kautta. Yllätyn nähdessäni, että tornin sisus on kuin eräänlainen ontto betonirulla ja rullan sisällä kierreportaat kiertävät sen reunoja pitkin aina katolle asti. Hieman jännittää noustessamme huoltomiesten kanssa torniin. Minulla ei pitäisi olla korkeanpaikankammoa, mutta torni on melkoisen korkea.

ma_pie_6

Huoltomiehet vaihtoivat palaneita lamppuja.

Vesitorni on osa vesijohtoverkostoamme. Sen tehtävä on varastoida vettä ja ylläpitää painetta vesijohtoverkostossa. Höytämön vesitorni on suunniteltu vuosina 1968-69 ja rakennettu vuosien 1970-71 aikana. Peruskorjaus torniin tehtiin vuonna 2003, joten kaiken kaikkiaan torni on ihan siisti sisältäkin. Torni on täydessä toiminnassa ja se sisältää 700 kuutiota vettä. Vettä ei kuitenkaan näe, sillä se on tornin yläpäässä vesisäiliössä rungon ympärillä. Kysynkin hölmistyneenä jo melkein tornin laella, että missä se vesi on? Huoltomies ystävällisesti selvittää:  ”Se on joka puolella ympärilläsi seinien takana.”

ma_pie_4

Kaikki Höytämön vesijohtoverkostoon kuuluvat kiinteistöt saavat vetensä tornin kautta.  Kunnan vesihuoltopäällikkö Lasse Sampakoski kertoo, että torni on toiminut aina moitteettomasti. Harmillista vain, että sen seiniä käydään töhrimässä tasaiseen tahtiin.

ma_pie_1

Höytämön asutusta, Lehtivuori mastoineen ja Hervanta taustalla.

Tornin päältä avautuu kaunis maisema joka ilmansuuntaan. ”Hatun” päälle on kerääntynyt kiitettävästi lunta ja tuuli on niin voimakas, että joudun laittamaan sormikkaat käsiin tarjetakseni ottamaan valokuvia. Kameran pieniä nappeja on nimittäin mahdotonta operoida jäisillä sormilla. Toinen huoltomiehistä varoittaa, että täällä ei kauhean paljon kannata aikaa viettää, sillä jos väestöhälytystä testataan, on ääni tornin laella vähintäänkin mieletön. Tähän liittyykin tornin yksi tärkeä lisätehtävä: Se toimii sijoituspaikkana väestöhälytyskaiuttimille. Näitä kaiuttimia onkin paljon ja ne ovat isoja. Missä ovat kuulosuojaimeni?! Onneksi ylimääräisiä hälytysharjoituksia on harvoin. (Säännöllinen kokeilumerkki annetaan jokaisen kuun ensimmäisenä arkimaanantaina kello 12.00.)

ma_pie_5

Tällainen kaiutinsetti sopisi omaan olohuoneeseenkin!

Kohokohtia tornin tarjoamien maisemien suhteen ovat ehdottomasti Hervannan kaupunginosa, Lehtivuori ja Kiillon tehdas. Hauska nähdä tuollainen suuri tuotantokeskus ylhäältäpäin. Tornin päältä muuten käy hyvin selville, että Suomi on kuin onkin metsäinen maa. Puita riittää ja riittää… ja riittää.

ma_pie_3

Höytämöjärvi oikealla.

ma_pie_2

Kiilto.

This entry was posted in Yleinen and tagged , , , , . Bookmark the permalink.

7 Responses to Meillä on oma vesitorni!

  1. Tanja Jokinen says:

    Olispa hienoa jos tuonne huipulle vaikka joku innokas perustaa kesäkahvilan =) Taitaa olla mahdoton ajatus turvallisuus juttujen takia mutta noin hyvillä näköaloilla nauttisi myös kaffista =)

    • anasi says:

      Hauska idea Tanja! Siellä tornin katolla on nyt tosiaan ne kaiuttimet, jotka vievät kuulon mennessään, mutta mikäli torni joskus jää ilman käyttöä, pitää kahvilaa ehdottaa.

  2. Väinö Valtonen says:

    Oppia ikä kaikki. Puhekielessä me sääksjärveläiset, ainakin monet meistä, sanomme, että vesitorni on Kukkulavuorella. Olin jo kirjoittamassa oikaisua, kun päätin kurkistaa netin karttoihin, ja aivan oikein, Kukkolanvuori siellä sanottiin. Oikaisen siis itseäni. En ole eilisen teeren poikia sääksjärveläisenä, mutta ensikertaa tähän asiaan törmäsin.

    • anasi says:

      Hei Väinö, törmäsin tähän ”Kukkulanvuori” nimeen viime viikolla. Aioinkin ja aion mainita asiasta huomisessa jutussa. Kukkulanvuori…hihii… se on hyvä nimi!

  3. Mikko Nurminen says:

    Moro höytsyläiset!
    Kahvila-asiasta on keskustelut aiemminkin, mutta törmätty samaan eli vesiturvallisuusasioihin. Muutama vuosi sitten heitin valtuustorymässä vapaan ajatuksen tornin ulkoasun parantamisesta ja esim. valaisemisesta, ainakin pohjoisen suuntaan ajettaessa. Siinä voisi olla riittävän suuri Sääksjärvi -logo tms.(ruvekkaas suunnittelee!)

    Väpä. Et ole ainoo, joka ei ole tiennyt vuoremme oikeeta nimee. Jo pikkupoikina Haapalan Matin, Mäkisen Veikon ja Salmijärven Karin kanssa kävimme kiipeilemässä ja hyppimässä tässä nyt asumallani vuorella. Silloin jo se kulki puhekielessä Kukkulanvuorena, mutta lähempi karttojen tarkastelu on oikaissut nimen. Niin tai näin, hieno ja kehittämistä tarvitseva ympäristö!

  4. Väinö Valtonen says:

    Näkymien sihtailua vesitornin juurelta. Kappale Kukkulavuoren Pitkäparran haastattelusta.
    ———————————————————————————————————-
    – Elintilani on uhkaavasti kaventunut. Ihminen myllää polkuni nurin, mihin ikinä niitä teenkin. Piilopaikat vähenevät, kun metsää hakataan. Kotikalliostanikin louhittiin suuret lohkareet ja silputtiin pieniksi autoradan alle. Silloin säikähdin niin, että pakenin joksikin ajaksi naapuriini Pirunlinnaan. Iso-Paha huomasi todellisen hätäni ja otti minut suojiinsa, silläkin on näet tämä inhimillinen puolensa. Sieltä tiirailin tännepäin ja heti, kun havaitsin kallionporaajien lähteneen, hiippailin takaisin kotinurkilleni. Ei se elämä muutenkaan niin herkkua ollut Iso-Pahan kanssa samalla vuorella. Hän lähettää vielä toisinaan sieltäpäin savumerkkejä, mutta en ole niistä välittänyt.

    Sitä en ymmärrä, miksi ihminen rakentaa kaikialle teitä ja kulkee niitä pitkin autolla, vaikka osaa juosta ja kävellä. Hän tuli tänne vuorellenikin autoineen ja rakensi korkean tornin. Sanovat vesitorniksi, mutta en usko, että siellä on vettä, sillä eihän vesi kantamatta vuoren laelle nouse. Katsopa tästä: tuolla on moottoritie, tuolla Kehätie ja Kivekkääntie, kaikki ne piirittävät minua kuin pahantekijää, tuokin Kultasepäntie puskee kohti minun parhaita piilopaikkojani. Saan pänsärkyä katsellessani kirkkaita katuvaloja, mutta ihminen – eikö ole kummallista – tuossa vuoren juurella kulkevalle hiihtoladullekin hän sytyttää hämärän tullen valot. Pelkääkö hän hiihtää hämärässä? Minulle päivänvalo on liian kirkasta, sen sijaan hämärässä silmäni lepäävät.

    -No ei nyt sentään pelon vuoksi, vastaan, vaan kun hän ei ehdi lyhyen päivän aikana. Sitä paitsi hänen hämäränäkönsä ei ole niin kehitynyt kuin sinun.

    – Kaiholla muistelen elämää entisinä aikoina näillä seuduilla: sain elää todella rauhassa. Linnunlauluun heräsin kesäaamuisin. Päivällä saatoin kuulla Hiidentieltä kavioiden kapsetta ja rattaiden kolinaa. Ne olivat kaupungissa kävijöitä, ohi menivät, ei tässä edes kestikievaria kyselleet. Oli niin hiljaista, että toisinaan torkahdin pitkille päiväunille. Sitten tulivat rautatien rakentajat ja toivat ääniä tullessaan. Minun oli aikanaan vaikea tottua veturin kimeään vihellykseen. Paljon maltillisempi viheltäjä oli Otso, joka silloin tällöin liikkui Karhumäen suunnassa, mutta hän kavahti rautatietä eikä pyrkinyt tänne minun asuinsijoilleni. Mäyrät viettivät ennen iloista elämää tuossa mäenrinteessä, kunnes väistyivät syrjemmälle Höytämöntien raivaajien ja asutuksen tieltä. Sääksi hoiti uskollisesti seudun ilmavalvontaa ja tiedotti minullekin, milloin jotakin poikkeuksellisa oli tapahtumassa.
    —————————————————————————————————————————

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *