Matti Valkama: höytämöläinen jo 20-luvulta

Matti Valkama is a native from Höytämö and born in the 1920s. He gave a long interview with many memories from his childhood when there were only few houses in Höytämö. Also another local Mikko Nurminen, who is a retired police officer was present.

paakuva

Matti Valkama ja Mikko Nurminen kanssani juomassa kahvia ja nauttimassa laskiaispullia Mustanniementiellä

Jännityksellä odotan tapaamistamme
Puhuessani tästä nettisivustosta höytämöläisille, on useampikin kehottanut haastattelemaan Matti Valkamaa. Valkama on nimittäin vuonna 1927 syntynyt paljasjalkainen höytämöläinen, jota kaikki kuvailevat niin mukavaksi mieheksi, että jollei hänen kanssaan tule toimeen, on syytä etsiä vikaa peilistä.

Osa Valkaman talosta on rakennettu jo ennen sotia
Matti Valkaman kotitalon löytää ilman ihmeellisempää etsimistä Mustanniementieltä Höytämöjärven rannalta. Hän itse asuttaa talon yläkertaa ja noustessamme rappusia ylös hän toteaa: ”Nää rappuset on hyvä juttu, kun ne pitävät kuntoa yllä.” Valkama kertoo, että talosta toinen pääty on rakennettu jo ennen sotia. Sodan jälkeen rakennusta laajennettiin ja mainittakoon myös, että talon rintamasuunta oli alun perin toinen kuin nykyään. Kodin asennon muutosta varten suurin osa vastarannalla asuvista mökkiläisistä tuli apuun. Koko talo nostettiin ilmaan isojen keppien avulla, käännettiin uuteen suuntaan ja samalla kertaa lattian alle valettiin betoni.

Valkaman alkuperäinen ja nykyinen talo

Ennen vanhaan Paunuun mentäessä oli portti
Valkama on todistanut Höytämössä lukuisia muutoksia vuosien saatossa. Alue on kehittynyt maaseudusta asuinalueeksi. Keskustelemme muun muassa siitä, kuinka ennen Paunuun kuljettaessa tie oli suljettu portilla. Portti ei kuitenkaan ollut ihmisiä, vaan lehmiä varten. Jos paikan herroista Kivekäs tai Virkkunen saapui tietä pitkin autolla, lapsille tuli pian kiire porttia avaamaan. Kyseisistä autoista oli näet tapana antaa vähän rahaa vaivanpalkkana. Portin avaamisesta tietenkin kehkeytyi pienehkö kisa lasten kesken – kuka ehtii ensimmäisenä?

Valkama muistaa muutenkin Kivekkään Laurin oikein mukavana henkilönä. ”Hän ei ollut mitenkään, miten sen nyt sanoisin, ylpeä. Kyllä hän aina mielellään puheli ja jäi juttelemaan.” Eräs muistikuva, joka Valkamalle on jäänyt elävästi mieleen on se, kuinka Kivekkään huvilalla oli usein tärkeitä vieraita ja aina silloin Paunun tutuissa metsissä luikki vartiomiehiä. Se oli hieman huvittavaakin.

Vanhemmat Arvi ja Tyyne Valkama arvostivat työntekoa
Työuransa Matti Valkama aloitti aikoinaan automiehenä, mutta maatilan siirryttyä hänen omistukseensa, maatalous vei kaiken ajan. Pääsääntöisestä viljelystä on enää kaunis muisto, paitsi että tallista löytyy vielä vanha sininen Ford-traktori. Sillä on näihin päiviin asti ajeltu muutaman kerran kesässä.

Hymyä riittää

Hymyä riittää

Vanhemmistaan Arvi ja Tyyne Valkamasta Matilla on myös kauniita muistoja. Ankariksi heitä ei voi kuvailla, mutta työhön he kyllä painostivat. Kerrankin kun Matti nuorena poikana palasi töistä kaupungista kotiin, oli isä lapun kanssa valmiina ovella vastassa. Lappuun oli kirjattu pitkä rimpsu tehtäviä. Matti kuunteli isäänsä Arvia pitkän tovin ja kun isä oli lopulta selvinnyt listan loppuun, kysyi Matti: ”Mitä mää sitten teen kun nuo on kaikki tehty?” Yhteiset nauruthan siitä saatiin eikä muu auttanut kuin alkaa hommiin. Kovalle työlle oli kuitenkin mukava keksiä jotakin vastapainoa ja niin Matti aloitti jo varhain matkustelun. Ensin Suomessa ja myöhemmin ulkomailla. Muiden muassa Rhodos, Brasilia, Egypti, Dominikaaninen tasavalta ja Bulgaria kuuluvat lukuisten matkakohteiden joukkoon.

Haastattelu venyy
Kunnon pannukahvit Valkama keittää käden käänteessä. Punaisella maidolla ja pienellä sokeripalasella höystettynä kahvi maistuu paremmin kuin hyvin. Se saa muistot kirpoamaan ja jutut lentämään. Keittiön pöydän ääressä istuu myös Mikko Nurminen, hänkin alkujaan höytämöläinen. Mukavassa seurassa aika rientää ja haastattelu venyy yli kaksituntiseksi. Välissä jutut rönsyilevät aivan omille raiteilleen. Lapsenlapsikin käy välillä hakemassa jäätelön isoisän pakastimesta.

Valkama monessa mukana
Aktiivinen mies on tämä Matti Valkama. Hän on alusta asti ollut mukana melkein kaikissa kotiseutumme paikallisyhdistyksissä. Hän on muun muassa yksi Sääksjärven Loiskeen perustajajäsenistä. Tämän kuultuani kysäisen tietenkin mistä nimi Loiske on keksitty? Se oli kuulemma sopiva sana suuhun ja täten sopi myös urheiluseuralle. Nimeä pohdittiin erityisesti eräällä junareissulla Lempäälän keskustasta Sääksjärvelle. (1940-luvulla käytiin junalla kylienvälisissä hiihtokilpailuissa Kirkkojärven maisemissa useammankin kerran.) Nykyään Valkama kuuluu Loiskeen talkooväkeen. Muita aktiivijäsenyyksiä hänellä on aiemmin ollut myös VPK:ssa, paikallisessa kalastuskunnassa sekä Sääksjärven ympäristöyhdistyksessä. Vieläkin kokouskutsuja tulee omaishoitajien jutuista sekä reuma- ja muistiyhdistyksestä.

Kiitän Mattia haastattelusta ja erinomaisesta kahvihetkestä. Matkalla kotiin mietin miehen mainiota henkistä ja fyysistä kuntoa. Onkohan Matti Valkaman sosiaalisuus ja aktiivinen elämäntapa pitänyt hänet niin hyvinvoivana? Jos näin on niin meillä kaikilla on tältä höytämöläiseltä opittavaa.

This entry was posted in Ihmiset and tagged , , , , , . Bookmark the permalink.

2 Responses to Matti Valkama: höytämöläinen jo 20-luvulta

  1. Leena Lammentausta says:

    Aloitimme aikoinaan avion Höytämössä, maitotinki oli Matin luona iltalypsyllä. Mukavia muistoja!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *