Väinö Valtonen: Hirvi-Simuna haasteen voittaja

This story is about a former school teacher Väinö Valtonen, who is the winner of one of the tasks assigned by Hoytamo.com, where local people were asked to express their memories or feelings concerning a local hunter legend: Hirvi-Simuna. Väinö Valtonen sent in winning photographs from the Great Hirvi-Simuna rock from the 1970s. He organized an annual field trip there with pupils from the local elementary school.

Väinö Valtonen on varmasti Lempäälän pohjoispään yksi tunnetuimmista henkilöistä ainakin paikallisten täällä varttuneiden kolmekymppisten ja sitä vanhempien keskuudessa. Hän nimittäin toimi opettajana Sääksjärven koulussa koko työuransa ajan, 36 vuotta. Kerron hieman Valtosesta tässä artikkelissa siksi, että hän voitti hoytamo.com:in Hirvi-Simuna haasteen lähettämillään valokuvilla Hirvi-Simunan luolalta 1970-luvulta.

h_s_kivi1 h_s_kivi2

Mielestäni Väinö Valtosen kuvat ovat erittäin korkealaatuisia, mutta kun kysyn hänen valokuvausharrastuksestaan, hän vastaa vaatimattomasti: ”Mikäli kuvissa jokin on onnistunut, niin se on ihan silkkaa sattumaa.” Tätä on vaikea uskoa, sillä kun Valtonen kertoo omasta elämästään, on moni muukin asia loksahtanut kohdalleen. Mikä sitten on sattumaa ja mikä taitoa? Minulle vierailusta tuli mieluummin sellainen tunne, että Valtonen on varsinainen monitaituri. Esimerkkeinä voisin luetella 1) musiikin ja laulun taidon, joka on periytynyt myös hänen lapsilleen, 2) rakentamisen, sillä monien muiden projektien lisäksi hän aikoo myös korjata laiturin tänä kesänä, 3) kirjoittamisen, josta esimerkkiä voimme lukea tämän sivuston kommenteissa, joissa Kukkulavuoren Pitkäparta seikkailee ja 4) puutarhanhoidon, piha on täynnä hedelmäpuita ja marjapensaita sekä terassille on siististi aseteltu kasa uusia taimenalkuja. Nämä taidot siis vain hieman esimakua siitä, mitä minä huomasin tunnin keskustelun aikana.

Palkinnonluovutusta varten kävelin aurinkoisen vaunulenkin tyttäreni kanssa Ahostenjärven rannalle Väinö Valtosen kotiin – paikkaan, johon hän muutti opettaja-asunnosta Sääksjärven koulun yhteydestä. Valtosen vaimo oli keittänyt meille pehmeän makuista kahvia ja pöydässä oli myös herkullista mustikkapiirakkaa. Lasitettu terassi oli mukava ja vähintäänkin yhtä mukavaa oli myös seura. Juttelumme hyppi vuosikymmenten välissä luonnollisesti. Valtosella on hyviä muistoja työajoilta. Kehitys oli hänen aikanaan maltillista monessa mielessä. Oppilasluku koulussa ennen peruskoulun tuloa pysyi pitkään vakiona, lähellä kahtasataa. ”Se oli oikein kivaa aikaa ja meillä opettajien keskuudessa vallitsi upea yhteishenki”, Valtonen muistelee. Tänäkin kesänä osa vanhoista opettajista kokoontuu yhteen muistelemaan menneitä kouluaikoja.

Voittajan on helppo hymyillä palkintopaita päällä.

Voittajan on helppo hymyillä palkintopaita päällä.

Muistelojen lopuksi puhuimme myös Hirvi-Simunasta. Valtonen kertoi, että hänen luokkansa teki retken Hirvi-Simunan luolalle joka kevät. Ne olivat kivoja reissuja. Lapset kiipeilivät kivellä ja tutkivat jokaisen kolon minkä löysivät. Sitten syötiin eväitä ja kerrottiin tarinoita Hirvi-Simunasta ennen paluuta takaisin koululle.

Puhuimme paljon asiaa, mutta ehkä hauskin yksittäinen asia joka minua huvitti oli se kuinka Valtonen kertoo, että 50-luvulla Sääksjärvellä tervehdittiin tiellä opettajaa nostamalla hattua ja teitittelemällä arvokkaan oloisesti. Valtonen alunperin karjalaisena olisi tyytynyt paljon rennompaan tyyliin. Hän korjaa aluksi minuakin kun vahingossa teitittelen. Suuri kiitos Väinölle haasteeseen osallistumisesta ja onnittelut vielä voitosta.

This entry was posted in Ihmiset and tagged , , . Bookmark the permalink.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *