Nuoret Höytämöstä: ihanan rauhallinen paikka

Because there was earlier a story about youngsters in Höytämö in the 1960s and 70s, there was a demand to also cover a little bit the topic of youngsters today. This story introduces three young people that are in the threshold of becoming adults. Their hopes and future plans are discussed as well as how they see Höytämö through their own experience as a place for children to grow up.

Muutama viikko sitten kerroin miesporukasta, jonka jäsenet muistelivat Höytämöä lapsuus- ja nuoruusvuosiltaan. Keskiössä olivat varsinkin 1960- ja 70-luku. Samassa yhteydessä lupasin jutun myös nykynuorista ja se tulee tässä.

Tapasin kolme kovin reipasta 17-18 -vuotiasta nuorta, joiden kanssa juttelin tunnin ajan hyvin erilaisista aiheista. Sakari Pouhala, Linda Virtanen ja Jannika Nieminen saivat kunnian päästä (joutua) piinapenkkiini kun halusin selvittää, millainen paikka Höytämö on asua nykynuorelle ja millaisena tämä kolmikko näkee tulevaisuutensa. Onko Höytämö tarjonnut hyvät eväät aikuiselämään?

Sakari Pouhala, Linda Virtanen ja Jannika Nieminen

Sakari Pouhala, Linda Virtanen ja Jannika Nieminen

Sakari Pouhala opiskelee tällä hetkellä Tampereen seudun ammattiopistossa (Tredu) audiovisuaalisella linjalla. Hän käy opinahjossaan Lempäälän keskustassa ja toivoo, että tuleva ammatti löytyisi viestinnän saralta esimerkiksi televisiosta tai valokuvaajana. Julkisuuskaan ei olisi pahasta. Intoa tuntuu olevan tälle alalle tosissaan.

Linda Virtanen opiskelee samassa koulussa kuin edellinen, mutta toimipiste sijaitsee Tampereella ja tutkintotavoitteena on lähihoitaja. Linda aikookin suuntautua sairaanhoitoon ja huolenpitoon. Seksuaali- ja mielenterveysasiat ovat erityisen kiinnostavia. Virtanen vaikuttaa minun silmissäni fiksulta ja valmiilta työelämään jo nyt.

Jannika Nieminen käy lukiota Valkeakoskella ja valmistuu tänä keväänä ylioppilaaksi. Joko nuorisotyö tai ”maailman näkeminen” kiehtovat Niemistä. Tällä määrätietoisella naisella ovat mahdollisesti edessä myös pedagogiset opinnot yliopistossa.

Pääsemme keskustelussa suoraan aiheeseen kun kysäisen millainen paikka Höytämö ja Sääksjärvi on ollut elää ja kasvaa. Pouhala pitää Höytämöä todella rauhallisena asuinalueena. Sen sanottuaan hän toteaa, ettei tuskin ikinä muuttaisikaan keskustaan suuren hälinän ja ihmismassojen keskelle. Rauhallisuuden lisäksi Höytämössä on ollut hienoa se, että kaikki kaverit ovat aina asuneet ihan lähellä.

Virtanen muistelee lämmöllä vanhaa kotipihaa ja omenapuita, joihin tuli tyttöporukalla usein pienenä kiivettyä. Hän myös muistaa hämärästi sen, että useimmat tiet olivat sorapohjaisia kun nyt ne on asfaltoitu. Kehityksestä puheen ollen Virtanen toivoisi, että vanhalle urheilukentälle tulisi iso kauppa ja miksei Sääksjärveltä voisi saada jopa toimivan lähijunayhteyden Tampereelle.

Ei ole yllättävää, että Höytämön kivet tulevat tässäkin turinoinnissa jälleen esille. Paitsi että kaikki kolme ovat niillä kiipeilleet, Jannika Nieminen muistaa kohokohtana lapsuudestaan sen kuinka heidän pihastaan Valentiinintieltä räjäyteltiin kiviä. Se oli pienestä tytöstä jännittävää. Nieminen pitää Höytämön sijainnista siksi, että kouluun Valkeakoskelle pääsee nopeasti. Ja oikeastaan sama pätee joka paikkaan minne ikinä haluaakaan mennä.

Kaikille haastattelemilleni nuorille Sääksjärven nuorisotalo on ollut erittäin merkittävä kohtaamis- ja ajanviettopaikka. Talolla on kuulemma sykleinä vaihtunut suosituimmat tekemiset. Jossakin vaiheessa on pelattu biljardia, sitten konsolipelejä, välillä pingis oli kova juttu ja nykyään aikaa kuluu eniten korttia läiskien. Vaikkakin seurustelu on tullut mukaan elämään, nuorisotalolla tulee vietettyä edelleen aikaa lähes joka viikko. Talon merkitys kasvaa varsinkin talvisin kun pääsee alkuiltaisin jonnekin lämpimään tapaamaan kavereita.

Liikkumisesta puhumme paljon. Pouhalalla ja Niemisellä on ollut tässä yhtenä välineenään mopoauto. Oli mielenkiintoista kuulla, että ne eivät ole kovin kestäviä. Kertoman mukaan pientä fiksaamista ilmeni koko ajan. Korjaaminen oli kaiken lisäksi mielettömän kallista. Mopoautojen ajaminen ei myöskään ollut mukavaa, sillä osa ”tavallisista” autoilijoista ohitteli vaarallisesti, vilkutteli valoja ja tööttäili. Nyt kun Virtasen ja Niemisen taskussa on B-ajokortti, mopoautoiluinto on muuttunut ehkä jopa sen pieneksi vastustukseksi. ”Kyllähän ne mopoautot aika lailla tukkivat tietä, varsinkin kun niiden teinikuskit eivät ymmärrä ajaa tien reunassa.”

Kun juttelen näiden nuorten kanssa heidän tulevaisuudenkuvistaan, ovat vastaukset samantapaisia kuin mitä yleiset tutkimuksetkin osoittavat: Kaikki kolme näkevät tärkeinä hyvän parisuhteen sekä toivovat perheeseensä yhdestä kolmeen lasta. Aina kun keskustelen nuorten aikuisten kanssa tämänkaltaisista teemoista, tulen hyvälle tuulelle. En tiedä miksi, mutta minusta on jollakin tavalla helpottavaa kuulla heidän suustaan tällaista perhelähtöisen yhteiskunnan arvostusta. Mikäli hoytamo.com projekti jatkuisi pidempään, tulisin tekemään nuorten kanssa varmasti lisää hauskoja juttuja.

 

This entry was posted in Ihmiset and tagged , , , , , , . Bookmark the permalink.

One Response to Nuoret Höytämöstä: ihanan rauhallinen paikka

  1. Eija Schavikin says:

    Kiva kuulla, että meillä nuorisokin on näin fiksua. Ja mopoautoilijoista olen aivan samaa mieltä….

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *